Kevät. Se tuoksuu ruusuilta, jännitykseltä ja uuden alun lupaukselta. Koulu hiljenee vähitellen, käytävillä kaikuu enää satunnaisia askeleita ja naurua – ja sitten se hetki on taas käsillä. Valmistujaisjuhla. Yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa.

Opinto-ohjaajana kevään päätös on yhtä aikaa juhla ja luopumisen hetki. Joka vuosi se yllättää, vaikka sen tietää tulevan. Onnittelujen lomassa kurkkuun nousee pala. Moni niistä, joiden kasvua on saanut seurata läheltä, astuu nyt omille teilleen. On nähty epävarmuutta, kompastumisia ja oivalluksen hetkiä – ja nyt he seisovat tässä, valmiimpina kuin koskaan.

Tunnelma on ristiriitainen. Ilo ja ylpeys säteilevät salissa, kun todistukset ojennetaan käteen. Silmissä kimaltelee kyyneleitä – niin opiskelijoilla, läheisillä kuin meillä koulun henkilökunnallakin. Taustalla soivat tutut sävelet, jotka saavat jokaisen valmistujaisjuhlan tuntumaan hetken ajan pysäyttävältä.

Jokainen ryhmä on ainutlaatuinen. Jokaisella opiskelijalla on oma tarinansa, omat taistelunsa ja saavutuksensa. Vaikka osa heistä vilkuttaa nyt hyvästiksi, jää heidän jälkensä meille – keskusteluihin, hetkiin käytävällä, epävirallisiin neuvotteluihin kahvikupin äärellä. He muuttuvat muistoiksi, joita kannamme mukanamme seuraaviin vuosiin.

Tänään on aika sanoa: onnea matkaan. Kiitos luottamuksesta, kiitos hetkistä. Olkaa rohkeita, olkaa lempeitä. Uskokaa itseenne, myös silloin kun epäilette. Ja muistakaa – epävarmuus on vain merkki siitä, että olette matkalla johonkin tärkeään.

Onnea ammattiin valmistuville. Maailma odottaa teitä.

Nimimerkki: opinto-ohjaaja, joka pyyhkii tänään silmäkulmaansa